Antipoffin talo – Rööperin ruusujen kohuttu koti

Rööperin vetoisissa ja kylmissä, usein pelkän maapohjan päälle rakennetuissa mökeissään asuneet, salaviinaa poltelleet ja yöllisiä puukkohippoja vältelleet työläisperheet tuskin pystyivät 1800-luvulla ikinä kuvittelemaan, että Punavuoresta tulisi Helsingin kallein kaupunginosa.

Näin kuitenkin on: vuoden 2017 toisella kvartaalilla Punavuoren asuntojen keskineliöhinta oli käsittämättömät 7 422 euroa! Hinnat ovat jopa nousussa, sillä alkuvuoteen verrattuna keskihinnat nousivat liki 400 eurolla neliöltä.

Toisen villeistä jengeistä ja koruttomasta lestinheitosta tunnetun, entisen duunarikaupunginosan eli Kallion hintataso ei liioin sovi duunarille: keskineliöhinta oli 5 569 euroa/m2.

Kuuluisan Kallio-tutkimuksen (Työläisyhteiskunnan syntyminen Helsingin Pitkänsillan pohjoispuolelle) tehnyt Heikki Waris pyörii haudassaan.

Ryysyhotelleista design-kortteleiksi

Syksyisenä päivänä vuonna 2017 Uudenmaankatu 36 näyttää komealta mutta uneliaalta. Kaikki ovat oletettavasti töissä.

1800-luvulla kukaan “kunnon ihminen” ei uskaltanut edes lähelle. Punavuori sijaitsi kaupungin laidalla ja se oli paheiden kehto. Punavuori-nimelle oli perusteensa, sillä alue sijaitsi Rödbergetin kallioilla. Antipoffin talot eli kauppias Mikael Antipoffin rakennuttamat vuokrakasarmit sijaitsivat osoitteissa Uudenmaankatu 34 ja 36 Pelikaanin korttelissa.

. N449

Punavuori oli pitkään yhtä kallioista kuin Eira, jonka Signe Brander kuvasi vuonna 1909.

Jos nykyiset vuokrakorttelit vaikuttavat ankeilta, niin vertaapa niitä huviksesi Antipoffin “ryysyläislinnaan”.

Nelikerroksisessa rakennuksessa oli 115 yhden hengen huonetta. Niistä jokaisessa asui keskimäärin kuusi ihmistä, mutta mahdotonta ei ollut, että yksiössä majaili jopa 12 asukasta!

Tarkkaa lukua ei tiennyt kukaan, sillä alivuokralaisista ja tilapäisistä asukeista ei pahemmin kerrottu isännälle. Valtavan ahtauden ja lian keskellä kukoistivat tietysti kaikki kulkutaudit.

Eivätkä vain ne taudit: Antipoffin talo olikin Helsingin kuuluisimpia ilotaloja ja kulki hellittelynimellä “Suuri Bastilji”. Prostituoituja kutsuttiin virallisesti “tarkastusnaisiksi”, sillä heidän piti määrätyin väliajoin ilmoittautua poliisiasemalla. He olivat siis tavallaan “virallisia prostituoituja”. Se oli poliisin tapa pitää seksin myymistä edes joten kuten kurissa.

Pirtua salakapakasta ja puukko heilumaan

- . N6077

Uudenmaankatu 34 ja 36 näyttivät melko samalta kuin nykyään vuonna 1926. Kuva: Anton Rönnberg

Vuokrat keräsi itse isäntä eli Antipoff joka sunnuntai. Jokaisen vuokralaisen piti olla raha kourassa ovella, kun Antipoff ilmestyi paikalle. Vuokra oli ajankohdalle korkea eli 20 markkaa.

Kukaan ei siivonnut paikkoja ja ikkunat olivat tämän tästä rikki. Poliisin piti puuttua asiaan ja se järjesti taloon erilliset siivousvuorot.

Antipoffin talossa oli peräti 12 salakapakkaa, mikä tavallaan helpotti poliisin työtä, sillä epäiltyä lähdettiin vanhasta tottumuksesta ensimmäisenä hakemaan Uudenmaankadulta. Veriset tappelut olivat jokapäiväisiä.

Harvinaisuus kantakaupungissa: puutalo kadun varressa

Helsingin kaupunki päätti tehdä lopun Antipoffin talon karusta historiasta. Se revitytti talon, ja Uudenmaankatu 36:een nousi vuonna 1891 Kiseleff&Heikelin toimiston suunnittelema asuintalo, joka kuuluu nykyisin Helsingin arvorakennuksiin. Oikotien talosivun mukaan kohteessa on aika ajoin asuntoja, jopa yli 100-neliöisiä perheasuntoja, myynnissä, ja kaupat pääsee tekemään, jos on valmis maksamaan vähintään 6000 euroa neliöltä.

uudenmaankatu 38

Uudenmaankatu 38:n rapattu puutalo on vähintään 150 vuotta vanha. Kuva: Tuomo Tarvas

Ohikulkija kiinnittää todennäköisesti vielä enemmän huomiota naapuritaloon (Uudenmaankatu 38). Mitä, rapattu puutalo Helsingin kantakaupungissa!  Sen rakennusvuotta ei tiedetä (tosin Kaisa Kyläkosken blogissa vuodeksi kerrotaan 1865), mutta ensimmäinen asukas oli ylikonstaapeli J.A. Bäckman. Joka tapauksessa kohde kuuluu Helsingin vanhimpiin puutaloihin, joten on hienoa, että se on säilytetty.

Sisäpihalla on tiilinen piharakennus vuodelta 1849. Siellä on toiminut mm. poliisivarikko.

Lähde:

Kaija Ollila & Kirsti Toppari: Puhvelista Punatulkkuun. Helsingin vanhoja kortteleita. (Helsingin Sanomat 2000)

Kuvat:

Helsinkikuvia.fi (Helsingin kaupunginmuseo)

Tuomo Tarvas

 

 

 

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s