Entisten elokuvateatterien tilalla on kuntosaleja, teattereita ja kirkkoja

Tiesitkö, että niinkin vasta kuin vuonna 2004 Helsingissä oli aktiivisessa elokuvanäytöskäytössä 10 elokuvateatteria? Ja jos siitä kelataan taaksepäin vuoteen 1980, Helsingissä oli peräti 34 elokuvateatteria!

Tämä kunnioitettava luku kalpenee huippuvuoden eli vuoden 1960 rinnalla. Juuri ennen telkkarin läpimurtoa pääkaupungissamme oli pelkästään kantakaupungissa 49 elokuvasalia ja siihen päälle muutamat lähiöteatterit, joiden historia tosin jäi aika lyhyeksi. (Luvut ovat peräisin Outi Heiskasen ja Minna Santakarin kirjasta Asuuko neiti Töölössä? Elämää elokuvien Helsingissä, Teos 2004).

Ei uskoisi, sillä nyt ympäri vuoden toiminnassa olevat kantakaupungin elokuvateatterit voi laskea yhden käden sormilla: Kinopalatsi, Tennispalatsi, Orion ja Kino Engel.

Maxim pitäisi saada taas esityskäyttöön

Periaatteessa keskustassa on myös Finnkinon hiljattain remontoima Maxim-teatteri Kluuvikadulla mutta se on omistajasuhteiden pallottelun takia nyt pois käytöstä. Alustavien tietojen mukaan se palaa pian takaisin esityskäyttöön. Olisi iso synti ja häpeä, jos ei palaisi: Maxim on nimittäin  Muutaman Finnkinon multiplexin ja elokuva-arkiston lisäksi nimittäin Helsingin keskustassa on vain muutamia elokuvateattereita, joissa on lähinnä festari- tai yksityiskäyttöä, kuten Bio Rex, Andorra ja Dubrovnik.

4453 -103 . N51548

Kino Maxim pitäisi saada heti käyttöön. Maxim on Suomen vanhimpia edelleen toiminnassa olevia elokuvateattereita, sillä sen taru alkoi jo vuonna 1909 Fazerin kahvilan kanssa samassa osoitteessa, Kluuvikatu 1. Kuva: Ritva Katajisto, 1967

Muutaman vuoden ajan Arabianrannassa toimi hieno projekti eli Kino Sheryl, mutta valitettavasti se lopetti toimintansa kesäkuun alussa. Kävijöitä ei vain riittänyt tarpeeksi. Uusimpana toimijana on Kallion Riviera Harjukadulla. Sinne en ole vielä ehtinyt, mutta tarkoitus on mennä sinne kyldyyririentoihin, syömään ja tuopille mitä pikimmiten. Ja enemmän eurojamme toivotan Rivieralle vilpittömästi mahdollisimman pitkää ikää ja menestystä.

Mutta summa summarum: elokuvan ystävän näkökulmasta elokuvateatteritarjonta on aivan kamala! On uskomatonta, että vielä niihin aikoihin, kun muutin kaupunkiin, täällä oli tosiaan kymmenen aktiivikäytössä ollutta teatteria! Ja siitä on vain hetki!

201701 . N94088

Pohjoisesplanadi 21:n La Scalassa pyörivät vähän muut kuin Disneyn piirretyt. Teatteri tuli tunnetuksi nonstop-pornofilmiesityksistään. Kuva: Jan Alanco, 1992.

Tekniikan kehitys ja telkkari tappoivat pikkuteatterit

Pienet, usein yksisaliset elokuvateatterit tippuivat pois yksi toisensa jälkeen. Syitä oli useita: ensin tuli telkkari (1960-luku), sitten tuli VHS (1980-luku), sitten tuli lama (1990-luvun alku), sitten tulivat laittomat tallenteet (1990-luvun puoliväli ja loppu) ja lopulta digijakelu, netflixit ja pitkittynyt taloustaantuma (2000-luku). Kun noin kympin kuukausimatkalla sai telkkariinsa määrättömän määrän todella hyvin kirjoitettuja sarjoja, niin kovimmatkin sissit alkoivat jäädä mieluummin kotiin.

Viihteen kulutustottumukset olivat muuttuneet perusteellisesti. Ei sen silti pitäisi tappaa elokuvateattereita. Todella sääli!

Diana kun vielä palaisi…

Vanhoista, vielä 2000-luvulla toimineista elokuvateattereista minulla on ikävä etenkin Dianaa (Yrjönkatu 10). Paitsi että se oli viehättävä pikkuteatteri ja täydellinen treffipaikka, se oli myös todella perinteikäs elokuvakohde. Samassa osoitteessa aloitti ensimmäinen elokuvateatteri, Lyyra, jo vuonna 1910. Dianakin oli avannut ovensa 1975.

4457 -5 . XLVIII-2854

Helsinkiläisiä Uuden ylioppilastalon Bio-Bion rappusilla kesällä 1970. Kuva: Constantin Grunberg

Toinen teatteri, mitä olen jäänyt kaipaamaan, on Forum. Nimensä mukaisesti se sijaitsi kauppakeskus Forumin yhteydessä. Forumissa oli seitsemän salia ja erikoisuutena oli se, että kun yleensä elokuvateatterissa katsotaan alaviistoon isoa kangasta, Forumin pikkusaleissa kangasta katsottiin yläviistoon! Penkit olivat siis hiukan taaksepäin kenossa.

Kulttuurihistoriallisesti arvokas oli ainoastaan Forumin ykkössali. Entisen Capitolin pääsalin suunnitteli W.G. Palmqvist, joka oli Amos Anderssonin ystävä ja mm. Mercatorin kirjapainorakennuksen suunnittelija, ja sisätilat Hilding Ekelund, joka on tunnettu varsinkin Maunulaan suunnittelemistaan asuinrakennuksista. Eeva Järvenpään ja Sirpa Räihän mukaan (Ensimmäisiä esikaupunkeja, HS Kirjat 2009) salia “pidetään 1920-luvun klassismin merkittävänä kokonaistaideteoksena”.  Salit 2-6 rakennettiin vasta 1980-luvulla Forumin kauppakeskuksen avaamisen yhteydessä.  Entinen Forumin ykkössali on ollut jo 10 vuotta yökerhokäytössä. En ole siellä bailaamassa käynyt.

Aivan oma lukunsa oli Bio City. Sen pienimmät salit olivat puolet koululuokasta ja tarjonta oli hyvin marginaalista. Aivan erityisesti on jäänyt mieleen, kun näin siellä arviolta vuonna 2004 Pasolinin Sodoman 120 päivää. Sitä kokemusta en muuten unohda! Kun elokuvan pääosassa ovat kaikenlaiset eritteet hyvinkin naturalistisesti esitettynä, ei lievästi sanottuna vahvaa elämystä päässyt pakoon, kun minivalokangas oli lähempänä kuin telkkariruutu omassa olohuoneessa!

Vanhat salit taipuvat moneksi

Mitä entisissä elokuvateattereissa sitten nykyään tapahtuu? Vähän vaikka mitä.

  1. Teatterit

Teatterikäytössä ovat esimerkiksi entinen Joukola (Kapteeninkatu 20, 1930-1984) ja Arena (Hämeentie 2, 1979-1993). Joukolassa toimii KOM-teatteri, Arenassa Komediateatteri Arena. Arena toimi pisimpään Tuulensuun nimenä ja se oli pitkään Suomen Filmiteollisuuden (SF) virallinen ensi-iltateatteri Pitkänsillan pohjoispuolella.

Entisen Astran tiloissa (Tunturikatu 16, 1960-1984) nähdään taas Q-teatterin hienoja näytelmiä.

Unioninkatu 45:ssä ehti toimia montakin pientä elokuvateatteria, viimeksi New York vuoteen 2000 saakka. Kävin tuossa osoitteessa katsomassa KOKO-teatterin korkeatasoista ohjelmaa pitkään, mutta nythän KOKO majailee Hämeentiellä.

2. Muussa kulttuurikäytössä

Moni leffateatteri on muussa kulttuurikäytössä. Näin ovat esimerkiksi Gloria (Pieni Roobertinkatu 12-14, 1929-1995), Adams (Erottajankatu 15-17, 1954-1987) ja Savoy (Kasarminkatu 46-48, 1937-1986). Niissä esiintyvät esimerkiksi bändit, stand up -koomikot ja uuden sirkuksen ryhmät.

Musiikkiteatteri Kapsäkki kortteeraa entisen Allotrian seinien sisällä eli Hämeentie 68:ssa. Allotria päätyi elokuvahistoriaan jo vuonna 1963. Kapsäkki kunnioittaa nimeä yhä ja sillä on Allotria-niminen ravintola Hämeentien puolella.

savoy avajaisilta

Savoyn avajaisiltana ei hengailtu aulassa hipsteri-t-paidassa. Kuva vuodelta 1937, kuvaaja tuntematon

3. Kuntosalit

Kuntosali on yllättävän yleinen tapa uusiokäyttää leffasaleja. Suorastaan massiiviset kuntosalitilat sai yrittäjä, joka vuokrasi entisen Bristolin tilat Mikonkatu 8:sta. Jälleen kerran: sääli! Bristolin ykkössali olisi kuulunut elokuvakäyttöön, mutta minkäs teet, jos asiakkaita ei kerran riittänyt. Viimeisiä elokuvia, jonka Bristolissa näin, oli Timo Koivusalon Pohjantähti-elokuva.

Jo aiemmin kuntosaleiksi olivat muuttuneet esimerkiksi Etu-Töölön Adlon, jossa on Motivuksen tilat. (Runeberginkatu 44, 1938-1986).

Mannerheimintie 118:ssa jo pitkään bisneksessä ollut kuntosaliyrittäjä on alkanut vasta hiljattain rahastaa leffateatterihistorialla ja muuttanut salinsa nimen Hot Gym Kinoksi.

Vuoteen 1986 (jumppahuiti, miten monen teatterin taival päättyikin juuri silloin!) lapun luukulle laittoi osoitteessa kortteerannut elokuvateatteri Sininen Kuu.

4. Kirkko- tai seurakuntatilat

Jehovan todistajien valtakunnansali on vallannut ainakin kaksi entistä elokuvasalia, Coronan (Mannerheimintie 60, 1956-1986) ja Elyséen (Hämeentie 27, 1978-1986).

5. Jotain ihan muuta

Melko monen elokuvateatterin tilalla on ihan muuta toimintaa. Isolla Roobertinkadulla eli Isolla-Roballa oli parhaimmillaan 3-4 elokuvateatteria, joista yksi, Astor, osoitteessa Iso-Roba 14. Nykyään samaa salia voivat esimerkiksi yritykset vuokrata vaikkapa koulutus- tai seminaaritilaksi.

Ratakatu 9:ssä on taas yökerho niissä lukaaleissa, joissa aikanaan toimi kolmisalinen Rigoletto vuoteen 1987 saakka.

200825 . ser084115

Isolla-Roballa saattoi vuonna 1970 poiketa helposti leffaan esimerkiksi Bio Astoriin – ja jäädä auton alle. Katuhan oli vielä autojen valtaama. Kuva: Eeva Rista.

Lähde:

Heiskanen, Outi&Minna Santakari: Asuuko neiti Töölössä? Elämää elokuvien Helsingissä. Teos 2004.

Kuvat: Helsinkikuvia.fi

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s