Kruununhaka vs. Katajanokka – kumpi voitti “esteettisen ottelun”?

Helsingissä riittää harvinaisen paljon silmäniloa jugendin eli art nouveaun ystäville. Se on ymmärretty vihdoinkin Helsingin kaupungin markkinoinnissa ja on se huomattu ulkomaitakin myöten. Esimerkiksi brittilehti The Guardian nosti viime vuonna Helsingin Prahan ja Budapestin rinnalle, kun se listasi Euroopan kymmenen parasta jugend-kohdetta. Melko hyvä tietopaketti on luettavissa myös Helsingin kaupunginosayhdistysten sivulla.

Itse olen usein pähkinyt, kumpi on arkkitehtuurin suhteen suosikkikaupunginosani, Kruununhaka vai Katajanokka. Molemmat ovat arkkitehtonisesti melkoisen yhtenäisiä. Niitä eivät onnistuneet tuhoamaan Neuvostoliiton pommikoneet eikä kaupunkisuunnittelulautakunta 1960-70-lukujen purkuvimmassaan. Esimerkiksi Eirassa ja Ullanlinnassa vanhaa on purettu suhteessa enemmän, vaikka kyllä nekin ovat vielä varsin yhtenäisiä. Eikä snobistisempikaan bloggari pääse väittämään, että niissä ei riittäisi kameralle töitä.

No, oma voittajani on selvillä. Kyllä se on Krunikka! Ihan siitäkin huolimatta, että tarkkaan ottaen Katajanokka on art nouveau -fanille yhtenäisempi kokonaisuus, sillä se on rakennettu melko pitkälle vain muutaman vuoden sisällä 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Merkittävistä rakennuksista vain Keskon entinen pääkonttori, jonne on tulossa asuntoja, on uudempi. Katajanokan arkkitehtuurilla on muuten Katajanokkaseuran ylläpitämä melko hyvä kaupunginosasivusto.

_DSC4462

Kruununhakaan saivat arkkitehtuurin merkkihenkilöt jättää kädenjälkensä. Yllä vasemmalla Liisankatu 17 eli Karjalaisten talo. Ei ole muuten sattumaa, jos siitä tulee sinullekin mieleen Kansallisteatteri. Molempien takana on nimittäin sama arkkitehti eli Onni Tarjanne!

Krunikassa saa kierellä kerta toisensa ja jälkeen ja vaikka pari tuntia yhteenmenoon, mutta sieltä löytää aina jotain uutta ja mielenkiintoista, jos malttaa pitää niskansa kenossa.

Joudun loppuikäni tyytymään nimenomaan ihasteluun ja kuvailuun, sillä hinnat ovat Krunikassa niin korkealla, ettei meillä ole varaa muuttaa sinne ilman lottovoittoa tai pankinjohtajan täydellistä sekoilua!

Liisankadun kautta sisään

Usein lähden kiertämään Krunikkaa Liisankadulta. Viimeksi eilen kävelin sinne kauniina kesäpäivänä rautatieasemalta Kaisaniemenpuiston läpi ja päädyin näin luontevasti Liisankadulle. Jo kadun Unioninkadun puoleisesta päästä löytyy ihmeteltävää.

Ei ole sattumaa, että Liisankatu tuntuu portilta Krunikkaan. Se nimittäin oli (Unioninkadun ohella) ensimmäinen katu, joka vedettiin ja otettiin käyttöön Kruununhaassa vuonna 1819. Alun perin kadun nimi oli Elisabetinkatu, ja nimi juonsi juurensa Venäjän keisarin ja Suomen suuriruhtinaan, Aleksanteri I:n puolisoon, Elisabet Aleksejevnaan.

Liisankatu on aina ollut “porvarikatu”. Jo 200 vuotta sitten puutaloissa asui mm. kaupungin varakkaimpia kauppiaita, liikemiehiä ja upseereja.

_DSC4445

Yllä oleva Liisankatu 29 on yksi, mihin kiinnitä aina huomioni. Siellä sijaitsee mm. Helsingin ortodoksisen seurakunnan pappila ja kotikirkko 4. kerroksessa. Kokonaisuudessaan rakennus on seurakunnan omistuksessa ja siellä sijaitsee muun muassa kolmessa kerroksessa pappien asuntoja sekä piispan asunto. Liisankatu 29:n suunnitteli kuuluisa arkkitehti Sebastian Gripenberg, ja se valmistui vuonna 1905.

Naapuritalo eli Liisankatu 25 on kenties vielä kuuluisampi. Ai miksi? No, sen Mikko Monosen hautaustoimiston takia tietenkin, jonka ainakin vanha kansa tuntee paremmin “Matti Makkosen ruumisarkkuliikkeenä”. Jos ei sano mitään, kuuntele tämä. Myös Liisankatu 25:n suunnitteli Sebastian Gripenberg.

Jugend-talojen herkku on yksityiskohdissa

Jugend-taloissa minua kiehtoo fasadien koristeellisten yksityiskohtien runsaus. Koska taloyhtiöt ovat olleet aina varakkaita ja ovat sitä edelleen, niillä on ollut varaa peruskorjata kiinteistöjä säännöllisesti ja näin ollen myös maalauttaa uusiksi mahdollisesti pakokaasujen ja merisuolan rapistamia koristemaalauksia julkisivussa. Hyvänä esimerkkinä esimerkiksi tämä allaoleva Liisankatu 16:n eli Wilkmanin talon erkkerin alla oleva kullattu ornamentti.

_DSC4459

Liisankatu on yhtä aikaa yhtenäinen mutta samalla se on täynnä “persoonia”. Wilkmanin talo on rakennettu 1900-luvun alussa siinä missä esimerkiksi Liisankatu 29, mutta päälle päin ne eivät ole todellakaan samasta puusta veistettyjä. Jugendin aikana jokainen kiinteistö oli suunnittelijansa ja rakennuttajansa käyntikortti ja sen oli tarkoituskin näyttää yksilölliseltä. Jugendin merkkimiehiin (niin, naisarkkitehtejä ei tainnut olla montaakaan) kuului mm. Lars Sonck.

Jugendille oli tyypillistä viimeistellä myös esimerkiksi valaisimet ja katunumeroinnit. Tämä on Wilkmanin talosta.

_DSC4456

Krunikka on aivan liian mehevä kohde, että sitä kannattaisi edes yrittää niputtaa yhteen blogiin. Tässä kuitenkin muutamia esimerkkejä siitä, minkä takia Kruununhaassa kannattaa kierrellä, mielellään kävellen ja kiireettä.

1930-luku toi selkeät linjat ja parvekkeet

Ei Krunikassakaan kaikki ole jugendia mutta silti muut aikakerrostumat “rimmaavat” mainiosti kokonaisuuden kannalta. Katsokaapa vaikka tuota alla olevaa Maneesikatu 8-10:tä/Mariankatu 21:tä. Se edustaa art decoa/funkkista ja on vuodelta 1936. Mutta kukaan ei pääse väittämään, että se riitelisi ympäristönsä kanssa.

Maneesikatu 8:ssa on upeita yksityiskohtia, kuten nuo leveät parvekkeet. En usko, että niitä käytetään kovin paljoa, koska Mariankadullakin liikennettä on melko paljon, mutta jo pelkkä ajatus siitä, että voisi saapua illalla vaikkapa oluelle tuollaiselle parvekkeelle, on aika vetävä. Erkkerit ovat leveät ja kulmikkaat toisin kuin jugendin aikana. Huonejako muuttui täysin ja kodit olivat pienempiä. Voisin kuvitella, että paksujen seinien takana on talvisin lämmin ja kesäisin melko viileää niin kauan, kunnes rakenteet alkavat luovuttaa kuumuutta sisään niin kuin varaavat takat.

_DSC4465

Toisin kuin varakkalla 1920-luvulla, 1930-luvulla Helsingissä rakennettiin melko vähän kivitaloja. Tähän vaikutti mm. vuosikymmenen taitteen ankara lama. Tosin 1930-luvullakin rakennustoiminta oli vilkasta esimerkiksi Taka-Töölössä. Taka-Töölö on täynnä upeita art deco -porrashuoneita, joita olen nähnyt vain kirjoissa (mm. Helsingin kaupunginmuseon julkaisemassa Porrashuoneet-kirjassa (2012).

Mutta jos oli rakentaminen 1930-luvulla vähäisempää kuin 1920-luvulla, laatu oli ilmeisesti korkeampi. Jotkut asiantuntijat pitävät 1930-luvun taloja rakennusteknisesti paraslaatuisimpina.

Korkea laatu johtui siitä, että 1930-luvun talot muurattiin paikallaan ja ne olivat paksurunkoisia ja kestäviä, mikä teki niistä myös äänieristykseltään hyviä. Esimerkiksi 1920-luvun taloissa jos naapuri käy vessassa, lorina kuuluu melkein väkisin omaan keittiöön. 1930-luvun kohteissa saa kuunnella reippaammin musiikkia, eikä se välttämättä kantaudu kiusaksi. Ja liikenteen hälykin pysyy loitolla.

_DSC4476

Krunikasta löytyy muitakin samanlaisia leveitä parvekkeita, joissa on kulmissa pyöristyvät metalliset kaiteet, kuten yllä oleva Mariankatu 20. Hmm… näyttää jotenkin tutulta! Miksiköhän? Koska rakennus on valmistunut vain pari vuotta aiemmin kuin Maneesikatu 8-10 eli 1933! Ihan sama parveketyyli ja samanlaista artdecomaista koristekuviointia seinissä.

Ristat toivat realismin porvarikortteleihin

Jos omat kuvani Kruununhaan seinistä tuntuvat liian pikkuporvarillisilta ja pompööseiltä, kannattaa tutustua valokuvaajapariskunta Simo ja Eeva Ristan tuotantoon. Ristat kuvasivat Krunikan kaduilla valtavasti etenkin 1970-luvun alussa. Ristan kuvissa ei patsastella silinterihattu päässä tai ajeta avo-Bemarilla vaan niissä kylvetään sohjossa lastenrattailla, käydään lumisotaa ja leikitään lastenleikkejä umpikorttelien sisäpihoilla. Tyylilaji on realistinen ja tarkkaileva, tietoisen arkinen.

Ristojen tuotantoon voi uppoutua vaikka seuraavaksi viikoksi, sillä mahtavassa, ilmaisessa Helsinkikuvia-tietokannassa pelkästään Simo Rista -haku tuottaa vaatimattomat 4834 tulosta!

Ristan kuvissa ihmiset saivat olla karuja ja koruttomia ja tehdä arkisia asioita, kuten tässä (vuodelta 1969), jossa herrat kokoontuvat Liisankatu 7:n edustalla

200825 . ser010204b

Mutta ei makeaa mahantäydeltä. Kruununhaassa riittää sen verran paljon ammennettavaa sekä arkkitehtuurin, kulttuurihistorian että kaupunkihistorian näkökulmasta, että ehdin tehdä Krunikan aarteista vielä vaikka kuinka monta blogia!

 

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s